Villakangastakki trikoovuorella

MÄ OSASIN!!! 

Kaikki alkoi siitä, kun löysin Marimerkon ystävämyynnistä mustaa villakangasta ja hetken mielijohteesta päädyin ostamaan sitä yli kaksi metriä tarkoituksena ommella itselleni takki. Tähän asti ompeluni on ollut erittäin trikoo- ja joustocollegepainotteista. Toki jotain peruspuuvillaakin on tullut ommeltua tyynyiksi jne. 

No, täytyytyhän sitä itseään vähän välillä haastaakin, ettei kaapit täyty trikootunikoista ja vauvan vaatteista. Siispä päätin ommella kevättakin! Kaavan löysin Ottobre 5/2012 -lehdestä ja malli on nimeltään "Luxurious flowers". Lehden takki oli tehty tikkikankaasta, joten villakankaan tukeminen ja ompelu piti miettiä aika eri tavalla. Sisäpuoli on Aarrekidin muuttomyynnistä ostettua valkomustaa raitatrikoota ja välissä vielä musta fleecekerros. 

Kyllä oli miettimistä, miten leikataan ja ommellaan alavarat. Onneksi minulla on äiti, joka auttoi käsittämään näiden alavarojen tarkoituksen. Takin ompelun aloitin viime lauantaina, jolloin pidimme ystäväni Jaanan kanssa kahden naisen ompelulanit Turussa. Olin optimistina varannut mukaan muitakin ompeluksia, jos takki tulisi nopeasti valmiiksi :D Ompelimme yli 6 tuntia ja sain aikaiseksi päällisen sekä leikattua fleecen. Jatkoin ompelua tähän torstaihin asti aina, kun poika nukkui ja valehtelematta koko projektiin meni yli vuorokausi, jos olisin putkeen pystynyt tätä työstämään. Yleensä haluan saada ompelukseni päivässä valmiiksi, joten tässä oli vähän nieltävää, kun värkkäämistä riitti ja riitti. 

Välillä piti myös purkaa. Purkamisen kohteeksi joutui muun muassa tuo helma, jonka muuten kaavasta poiketen muokkasin tuollaiseksi pidemmäksi. En ymmärtänyt ohjeen helmanompelukohtaa, joten tein lopuksi päällitikkauksen, jotta sain sen siistiksi. Silti helma jäi hieman paksuksi ja jäykäksi, mutta toivon, että se käytössä alkaa laskeutua.  

Hupun ompelin ihan viimeisenä, kun olin jo kääntänyt takin oikein päin. Ohjeessa kääntöaukko olisi pitänyt jättää kylkeen, mutta en jostain syystä halunnut. Tein kääntämiset kaula-aukon kautta. Mustassa kankaassa ei kovin hyvin näy, mutta hupun reunat menevät edestä lomittain ja kiinnittyvät alavarojen reunoihin. Ohjeessa olleet nepit jätin pääntieltä pois, koska mielestäni niitä ei tarvinnut.

Jostain syystä, kun takkia pitää auki, toiselta puolelta näkyy raitatrikoo ja toisella musta alavara. 

Tältä takki näyttää sisäpuolelta. On ihanan pehmeä päällä ja juuri sopivan lämmin tällaisiin nollakeleihin! Raitakankaan kohdistuksia en ruvennut miettimään, mutta todennäköisesti en kuvan tavoin esittele sisäpuolta kovin usein näin :)

Taskut tein myös omalla tavallani. Ohjeessa suositeltiin piilovetoketjuja, mutta mielestäni taskut voivat hyvin olla ilmankin ketjuja, sillä ne ovat niin syvät, että kännykkä tai avaimet pysyvät taskussa hyvin. Ripustuslenkiksi leikkasin pätkän "made with love" - nauhaa, jonka löysin Helsingin kädentaidon messuilta pari viikkoa sitten. 

Vaikka koitin silittää takin, päivänvalo näyttää julmasti pienetkin rypyt. Tässä kuitenkin näkyy vetoketju, mikä on ommeltu vinoon. Sen takia piti taistella niiden alavarojen kanssa. Lopputulokseen olen tosi tyytyväinen ja erityisen innoissani siitä, etten keskeyttänyt tätä vähän turhan haastavaa projektia kesken, vaan pidin sitä sen sijaan mielenkiintoisena oppimisprojektina. Ohjetta luin edestakaisin miljoona kertaa. Jokaista kohtaa en ymmärtänyt, mutta käytin maalaisjärkeä. Valmista tuli silti. Takki pääsi jo tänään päälle pääsiäisruokaostoksille! 

Jumppapussi, kesämekko retrosta, paituli miehelle sekä solmupipo

Taannoin oli kummipoikani 4-vuotissynttärit ja koska olin juuri joululahjaksi hänelle ommellut yöpuvun, niin ajattelin tehdä nyt jotain muuta kuin vaatetta. Hän on Salama Mcqueen -fani ja olin kierrätyskankaana ostanut erään perheen vanhan Salama-verhon, josta päätin tehdä jumppapussin. 

Ohjeita katselin eräästä blogista, joka löytyy sivulta:

http://handmadebyona.blogspot.fi/2015/09/jumppapussit-ohjeineen.html

Etenkin pussin koko ja nyörien pujotusohje olivat hyödylliset, mutta nauhojen kiinnityksen alareunaan tein eri tavalla sirkkarenkaita käyttäen. 

Toinen naru kiertää vasemmalta oikean kautta vasemmalle ja toinen oikealta vasemman kautta oikealle

Koska odotan jo kovasti kevättä ja kesää, päätin aloittaa kesävaateompelun ja siihen löytyi täydellinen kangas äitini varastoista. Hänellä on itsellään ollut nuorena mekko samasta trikoosta. Kaava on oma. Yläosan piirtelin vanhan puretun topin mukaan ja levensin helmaa vyötäröltä. Halusin helmaan pussimaisuutta, joten taitoin helmaa n. 15cm matkalta ja kiinnitin suoralla ompeleella. Kivempi tämä olisi ollut, jos kangas olisi riittänyt vyötäröltä helmaan kaksin kerroin niin että olisi muodostunut kunnon pussi. Pääntien ja kädentiet kanttasin kantinkääntäjällä resorilla. Kädentiet olisivat saaneet olla vähän suuremmat. Kankaan jämäpaloista leikkasin mahdollisimman pitkää n. 2-3cm levyistä pätkää ja letitin 3 tällaista pätkää letiksi ja sidoin vyötärölle. Tämä mekko taitaa päästä ensi viikon kanarian reissulle mukaan! 

Miehelläni oli helmikuussa synttärit ja hän on jo kauan pyytänyt minua ompelemaan itselleen paitulin yöpaidaksi. Ilmeisesti vitsinä siitä, että itse käytän paituleita eikä hän pidä niitä kovin viehättävinä :D Nyt vihdoin päätin toteuttaa pyynnön ja tein pitkähihaisen paitulin, jossa on edessä kahden napin napituskaitale. Muuten oli aika simppeli ompelus. Parasta tässä on se, että paituli ei kerennyt ekaan kuukauteen pesuun ollenkaan, kun se oli niin mukava uniasu <3

Kevätpipon tein Noshin tummanharmaasta trikoosta kaksinkertaisena. Eteen solmin solmun mintunvihreällä trikoolla, mikä lähtee sivusaumoista ja päätyy solmuksi. Rusettia tästä ei muovautunut, vaikka ensin oli tarkoitus. Vähän tästä tulee mieleen vanhan ajan pyykkipäivän solmuhuivi! 

Taaperolle paljon uutta vaatetusta

Kaikkein mukavinta on ommella vaatteita omalle pojalle ja sen vuoksi kaapissa on jo ihan liikaa 86 senttisiä bodyja, housuja ja jumpsuitteja. Aina joistain vaatteista muodostuu lempparit ja niitä muita ei juuri pidetä. 

Keltainen body on tehty uusimman Ottobren bodykaavalla, jossa etukappale oli ns. paitamainen ja takakappaleen haaraosa nousi korkeammalle eteen kuin normaalisti bodyissa. Tykkäsin tästä mallista enemmän valmiina kuin kaavana. Body on tosi väljä. Näitä tein itse asiassa kaksi samanlaista, joista toinen meni kaverin 1-vuotiaalle synttäriahjaksi.

Bodyn kangas Aarrekid.

Seuraavien raitahousujen kaavan piirtelin itse Noshin valmiista collegepöksyistä. Kaava onnistuikin hyvin ja housut istuvat niin vyötäröltä kuin haarasta. Koko 86/92. Trikookangas on Marimekkoa. 

Vaaleassa bodyssa on ihanaa Käpysen jänispolkkaa. Kaavana jälleen Ottobren kirjekuoripääntiellinen body, jonka suuresin 80->86. 

Ottobren rockstar-kaava koossa 86 pääsi kokeiluun jopa kolmien housujen verran. Vaaleansiniset pöksyt on tehty pojan kummitädiltä lahjaksi saaduista college-kankaista. Taskut ja haaraosa kirjavaa, muuten yksiväristä. Kaava on mukava lököhousukaava, mutta kuitenkin kapeat lahkeet tekevät ilmeestä siistin. Punainen paita on samaisen kummitädin ompelema joululahja:)

Keltaiset housut on tehty samalla Rockstar-kaavalla. Kangas kirkkaankeltaista collegea. Ihanan pirteät ja sopii meidän monivärisiin bodyihin ja paitoihin. Kuva kolmansista Rockstareista tulee myöhemmin!

Valkoisen yöpuvun kankaan olen ostanut aiemmin Jättirätin palalaarista. En tiedä materiaalista, mutta kovin joustavaa kangas ei ole. Sopii siis yöpukuun. Kuvasta ei kovin hyvin näy, mutta kankaassa hyppelee erivärisiä pikkupupuja. Turkoosit resorit piristävät vaaleaa olemusta. Tämä on meidän lempiyöpuku tällä hetkellä. Kaavan olen muokannut lyhythihaisen potkupuvun kaavasta, mikä oli n. vuosi sitten Suuri Käsityö -lehdessä. 

Pikkuhiljaa alamme siirtyä bodyista paitoihin, joten kokeilin t-paitakaavaa. Kaava on Ottobre 3/2011 -lehdestä ja malli on slim fit. Koko 92. Tein samalla kaavalla paidat Pupusesta sekä Oulun Löytöpalan autokankaasta. Paita sopii slimmiytensä vuoksi jo nytkin, vaikka pääasiassa poika käyttää vielä 86-kokoa. Pääntiet kanttasin kantinkääntäjällä ja ne eivät jousta kovin paljoa. Resori olisi ollut parempi tai kaula-aukon suurennus. 

Edellisessä kirjoituksessani esittelin Hippu-kankaasta tehdyn hihattoman jumppiksen ja koska sitä on pidetty paljon päällä, tein Noshin joustocollegesta samanlaisen (Ottobre 1/2016). Kangasta tilatessani en vielä tiennyt, mitä siitä tekisin, joten jouduin jatkamaan lahkeita n. 10cm. Niistä tulikin kiva yksityiskohta, kun käytin taso-ommelta, joka sopii jotenkin kivasti kankaan nuolikuvioihin. Kantinkääntäjä aiheutti hieman venymistä etuosan nepparilistaan, koska en jaksanut tällä kertaa puuhata tukikankaan kanssa. Neppareina kam-nepit. Keksin niiden kiinnittämiseen hyvän konstin! Teen ensin ratkojalla reiän siihen kohtaan, mihin painan nepin, jolloin saan nepin helpommin läpi kantista. Jos jollain on vielä helpompi tapa, saa jakaa!!

Pitkästä aikaa sain valmiiksi muutakin kuin ompeluita. Oli pakko tehdä uudet yövillahousut meidän kestovaippailijalle, koska vanhat olivat kutistuneet jo niin mataliksi, että vaippa pilkotti alta. Näitä neuloin ainakin 2 kuukautta :D

Huh huh, tässä taas pitkä kirjoitus! Pitäisi jaksaa päivitellä vähän useammin. Nyt jäi vielä kaikki aikuisten vaatteet blogaamatta, mutta jätän sen toiseen kertaan.