Käsityötarvikkeita Virosta; Karnaluks!

Viime viikolla heräsimme aamulla liian aikaisin äitini ja poikani kanssa ja lähdimme silmät sikkurassa Tallinnaan. Matkaa olin odottanut monta kuukautta ja listaa tarvikkeista olin ehtinyt kasata myös pitkään. Heti Tallinnan satamaan päästyämme suuntasimme kävellen Karnaluksiin. Matkarattaat piti kantaa ylös muutamat portaat, mutta selvisimme. Pikkuherra heräsi heti, kun pääsimme kauppaan, mutta jaksoi upeasti hengailla pari tuntia, mikä meni hyllyjä ihmetellessä. Tavaraa oli lattiasta kattoon ja lähes mitä vain toivoa saattoi. Ainoastaan Kam-neppipihtejä ei ollut tarjolla. Jokainen tavara kirjataan kassalla yksitellen järjestelmään ja esimerkiksi vetoketjut mitataan siinä yhteydessä. Voitte kuvitella, millaiset jonot siitä syntyvät. Nyt onneksi jonoa ei juuri ollut. Onneksi olivat hoksanneet laittaa tiskille karkkia, jotta jonottajat saavat verensokerin nousemaan. 

Alla kuvattuna koko päivän ostokset. Mukana myös Abakhan fabrics-nimisestä kangaskaupasta kilohinnalla ostetut neljä kangaspalaa (vaaleanpunainen trikoo, sinivalkoinen puuvilla, turkoosi college ja tumma denim). Kilohintakankaat olivat erittäin edullisia. Tähtikangas Karnaluksista. 

Vetoketjuja, saumurilankaa, ompelulankaa, neppareita, nyörejä, tarranauhaa, neuloja, tukikangasta ja kaavapaperia.

Lähikuvaa 

Testailimme äitini kanssa takaisin tultuamme, että voiko minun Lidlin neppipihdeilläni mitenkään asentaa kam-neppejä. Ei voinut! Pitää tilailla jostain pihdit. Tämä kuva muistutukseksi itselleni, miten päin nepit tulevat kankaaseen. 

Tällaisessa talossa sijaitsi Karnaluks. Valge Majan C-rapussa monen kummallisen oven ja rappusen takana.

Lanien valmiit haalarit sekä neulosta, lököhousua ja yövaippaa

Vähän on päivittäminen kestänyt, mutta saatiin ommeltua valmiiksi poikavauvojen jumpsuitit viikko sitten lauantaina. Koska kankaat olivat erilaiset (vasemmanpuoleinen trikoo, oikea college), myös lopputulos näyttää erilaiselta, vaikka molemmissa täysin sama kaava ja koko (80cm). Vetoketjutkin riittivät eri tavoin, vaikka oli sama pituus. 

Noshin tähtineulosta ostin jo kesällä kaverini Reetan kutsuilta, mutta vasta nyt raaskin sen leikellä. Liian usein käy niin, että tulee ostettua niin nätti kangas, ettei siitä raaski tehdä mitään :) Kaavana käytin valmista Marimekon haalaria ja tästä tulikin juuri sopivan kokoinen. Idea haalariin syntyi Noshin valmishaalarista, mutta en raaskinut ostaa sitä vaatteena, heh. Säästin parikymppiä kun tein samanlaisen itse. Haalarin kaveriksi tein tumput ja tossukat talveksi. Sisällä on vanukerros, jotta pikkusormet ja -varpaat eivät paleltuisi. Tumppujen kaavan löysin pinterestistä (http://treasuresunderthewillowtree.blogspot.fi/2012/04/tutorial-newborn-mittens.html) ja tossut sovelsin itse samalla ohjeella. 

Alla vielä pari muuta ompelusta. Ensimmäisenä lököhousut Paapiin #-trikoosta. Nilkoissa resorit ja vyötäröllä kuminauhakuja. Housut eivät ole kovin nätit (lähinnä tulee yöpuku mieleen), mutta sitäkin mukavammat jalassa. Kotihousuina pidän siis näitä. 

Viimeisenä kuvassa vauvan uusi yövaippa, joka tuli erittäin tarpeeseen, kun vanhat luottovaipat jäivät pieneksi. Kaava on Vaippailmiö-kirjasta L-kokoinen saumurisisävaippa. Kankaat (3kpl) ovat siis vain saumuroitu yhteen reunoista niin että kankaat oli heti niin päin kuin jäivät käyttöönkin. Näin ei tule turhia saumoja, jotka yöllä painavat. Ulkopuoli Metsolan vihreää joustofroteeta, sisäpuoli valkoista coolmaxia (sopii parhaiten meidän vauvan iholle) ja näiden välissä vielä flanellikerros sekä keskellä 3-kerrosta hyvin imevää kangasta (olisko ollut flanelli+frotee+bambu). 

Vaipan sisäpinnalla on toisesta päästä kiinnitetty lisäimu, joka on tehty muistaakseni kolmesta kangaskerroksesta (samat kankaat kuin vaipassakin). Kuminauhat ompelin ulko- ja sisäkankaan väliin noin 3 sentin päähän reunasta täysillä venyttäen, jolloin muodostui röyhelöt. Ne auttavat vaippaa istumaan paremmin reiden ympärille. Vaippa oli käytössä ihanan ohut, mutta hyvin imevä. Ja kuivuikin suhteellisen nopeasti narukuivatuksessa. Koska vaippa on sisävaippa, sen päälle puetaan vielä villavaippahousut, jotka pitävät kosteuden sisällään.

vaippa sisäpuolelta

ulkopuoli

Ekat ompelulanit ja työväenopiston ompelukurssi!

Opin vähän aikaa sitten termin "Ompelulanit". Miehet (ainakin omani) käy muutaman kerran vuodessa pelaamassa tietokonetta kavereidensa kanssa jonkun luona niin että kaikki raahaavat omat koneensa paikalle ja pelaavat kai samaa peliä. No naisilla voi sitten olla samanlaiset ompelun merkeissä! Olen muutamia kertoja ehdotellut ompeleville kavereilleni tällaista, mutta nyt idea sai tulta alleen, kun tapasin viime viikolla vauvakahvitteluiden merkeissä ystäväni Oonan, joka halusi ommella pojalleen jumpsuit-haalarin. Minulla oli kaavat valmiina, joten painelimme samalla Eurokankaaseen ostamaan tarvikkeet ja sovimme ompelupäivän eiliselle. 

Aloitimme eilen heti aamulla ja ompelimme 15.30 saakka. Puvut jäivät vielä kesken, joten huomenna jatketaan, kun saadaan pojille iskät hoitamaan. Eilen oli melkein koko ajan jompi kumpi vauvoista hereillä eli tuli tehtyä sauma silloin, toinen tällöin ja välillä äkkiä söimmekin jotain. Oli hauskaa! Kannoin ompelukoneen ja saumurin alas, jotta olisi paremmin tilaa.

Oma poikani vielä nukkui, kun Oona ja poikansa lähtivät uimaan, joten ompelin vielä saumurin alle silppupussin muumikernin palasesta. Jumpsuitteja jatketaan sitten huomenna!

Keskiviikko-iltana osallistuin työväenopiston kurssille nimeltä "vuoritettu vetoketjupussukka". Kurssi kesti vain tuon yhden illan ja siinä opittiin pussukan tekoa. Pussin sain nopeasti valmiiksi, mutta opiston Bernina oli niin erilainen kuin oma Husqvarnani, että käytön oppimiseen meni tovi. Alla muutama kuva pussukasta. Mieheni sai tuolloin ekaa kertaa laittaa vauvan yöunille ilman minua, mutta pikkumies veteli sikeitä, kun tulin kotiin kahdeksan maissa :)

Vauvanvaatteita noin puolen vuoden ajalta + virheistä oppimista

Nyt ehdin kuvata aiemmin tekemiäni vauvanvaatteita. Kuvat ovat siinä järjestyksessä, jossa olen ne tehnyt. Ihan ekassa kuvassa on ylisöpöt pupuhaaremit ja solmupipo, joissa vauva kotiutui synnytyssairaalasta. Haaremihouihin mahtui hyvin kestovaippa, mikä vastasyntyneellä on armottoman iso muuhun vartaloon verraten. Molemmat ohjeet pinterestistä. Tähtipipon tein aiemmin julkaisemani tähtihaalarin pariksi. Ne päällään pikkumies näytti ihan nukkumatilta <3

Seuraavien kesähaalareiden kankaat tilasin Karnaluksista, josta satuin lukemaan jostain ja se taisikin olla eka kerta, kun tilasin ompeluun liittyviä asioita internetistä. Nyt olen erittäin innoissani, sillä ensi viikolla lähden äitini kanssa Tallinnaan ja ainoana tarkoituksenamme on mennä KARNALUKSIIN! Ostoslista on jo pitkä ;) Tilasin siis tuota joustamatonta puuvillaa, mutta kankaat saatuani en yhtään tiennyt, mihin muuhun kuin lakanoihin niitä voisi käyttää. Sitten löysin eräästä Ottobre-lehdestä tuon haalarikaavan. Ensin tein pöllökankaasta aivan liian suuret haalarit, sitten seuraavaksi yhtä kokoa pienemmät merimieshenkiset sortsihaalarit eli jätin lahkeet ihan lyhyiksi. Kesä oli kuitenkin niin kylmä, ettei tuo päässyt kuin pari kertaa päälle. Pöllöhaalaria on pidetty kerran, koska nyt se näyttää minusta liian sekavalta. 

Lyhythihaisissa bodyissa kokeilin sekä valekietaisumallia että päällekkäin menevää pääntietä. Kummassakaan ei tarvinnut neppareita pääntielle eli tykkäsin näistä. Petroolin värisen Siiri&Myyry-kankaan ostin Lapsimessujen yhteydessä olleilta käsityömessuilta. Kirahvikangas taisi olla Sampsukalta. Kietaisubodyssa tein megavirheen eli haaraneppareista osa jäi resorireunan viereen ja kiinnittyi pelkkään trikooseen. En tajunnut heti, mitä se aiheuttaisi, mutta kun viimein tätä kesämallia päästiin käyttämään Italian ja  Espanjan reissulla kesäkuussa, trikoo repesi neppareiden kohdalta. Kotona purin resorikantin, irrotin nepparit ja korjasin reunan. Nyt nepparit ovat tukevammin kantin päällä. Kaikkea sitä oppiikin!

Kirahvikankaasta jäi vielä potkupukuunkin eli kirahvimallisto sai jatkoa. Tässäkin tuli iso moka. Vetoketju oli liian pitkä ja ajattelin leikkaavani loppuosan pois sitten, kun ketju oli ommeltu paikalleen. Trikoota ommellessa kuitenkin kävi niin, että kangas venyi vetoketjun mukana ja yhtäkkiä etukappale oli monella kuprulla vetoketjun matkalta. Aikani käytin pukua niin, mutta sitten se alkoi häiritä. Jälleen pääsin purkamaan. Vetoketjun irrotin, harsin sen ensin kankaaseen ja ompelin vasta sitten. Näin venyminen estyi ja puvusta tuli nätimpi.

Apinakankainen (Eurokangas) potkupuku on kokoa isompi ja sen tein ennen elokuista mökkireissua. Keltaiset resorit piristävät mukavasti. Vetoketjun ompelin vanhasta viisastuneena ensin harsien. Jokin noissa potkupuvuissa kuitenkin minua muistuttaa yöpuvusta, joten sen takia niitä ei tule käytettyä ns. julkisesti. Jos jollain on vinkkiä siihen, miten niistä saisi katu-uskottavan, niin kuulen mielelläni! Mieheni tykkää pukea vauvan näihin, sillä on kuulemma huomattavasti helpompaa, kun ei tarvitse pujotella vauvan käsiä bodyn hihoihin samalla kun vauva tyhjentää hoitopöydän laatikoita.

Tähtikangas on Turun Jättirätistä. Siellä on kankaat halvempia kuin esim. Eurokankaassa, mutta myös valikoima on hyvin rajallinen. Lastenkankaat näyttävät suoraan 90-luvun alusta karanneilta, mutta esimerkiksi tuo tähtikangas oli ihan ok. Kokeilin siihen mallia, jossa peppu-osa on erillinen pala ja päälitikattiin kiinni ilman saumurisaumoja. Tässä ei kuitenkaan kuvaa takapuolelta, sillä tyhmyyksissäni tein sen erillisen osan samasta kankaasta eli sitä ei edes huomaa. Vyötäröllä on sirkkarenkaat, joita en tukenut tarpeeksi ja kangas rikkoutui vierestä. Lisäksi malli oli tosi lyhyt ja pikkuherran nilkat vilkkuvat koko ajan.

Seuraava setti on uusimpia ja myös söpöimpiä. Kankaana "Susihukka raitasukka" Pehemiältä. Bodyn kanttaukseen käytin tuota hihojen tummanharmaata trikoota ja harmittelen nyt kuvaa katsoessani, etten käyttänyt sitä myös housujen lahkeisiin. Bodyn pääntiellä testasin olkasaumassa olevaa nepparikiinnitystä. Ohjetta ei ollut, mutta sain sen jotenkin onnistumaan. 

Pari tunikaa itselle

Itselleni ompelu on minulle vielä uutta, mutta alkaa sekin onnistua. Ei se sen vaikeampaa ole eikä vie enemmän aikaa kuin pikkuvaatteiden teko, mutta kangasta tietenkin kuluu paljon enemmän, joten virheitä ei saisi sattua. 

Aiemmin jo kirjoitin raitatunikasta ja nyt tulee kuva siitä. Tunika on tehty viimeisimmän Ottobren kaavalla nimeltään Twig. Kangas ja sävy sävyyn resorit Noshilta. 

Tänä aamuna ompelin Suuri Käsityö -lehden 2/2012 "helppokaavalla" helmasta poimutetun tunikan. Kankaan sopivuus aikuiselle epäilytti leikkausvaiheessa, mutta valmiina tuotoksena resoreineen, siitä tulikin ihan kiva kotiäidin mekko. Kangas tuli minulle ns. possupussista, mikä tilataan tietämättä, mitä kankaita pussi sisältää. Rakastan yllätyksiä, joten näitä pusseja olen nyt kolme tilannut: Paapii designilta, Pehemiältä ja Majapuulta. Kangasta siis alkaa olla varastossa sen verran, että kun joku idea syntyy, on kangasta usein valmiina. Kankaiden ostoa olen perustellut itselleni sillä, että eipähän mene rahaa vaatekauppoihin. Kankaana siis Paapiin vaaleanpunainen Hipun puutarha. Huom. kaula-aukossa pääsi taas testiin kantinkääntäjä. 

Alkuviikon satoa: kantinkääntäjän testailua, itselle syyshuppari ja pojalle Kaino-pingviiniä

Tilasin itselleni kestotilauksena Ottobre-lehden, josta ilmestyy vuosittain 2x naisten kaavoja ja 4xlasten kaavoja. Ensimmäinen naisten "mallisto" tipahti elokuussa postiluukusta ja pitihän sitä alkaa opetella itsellekin ompelua, kun tähän asti taidot on kertyneet vauvan vaatteiden ompelusta. 

Aiemmin tein tunikan Noshin petrooli-vaniljan värisestä raitajoustocollegesta. Siitä ei nyt ole edustuskelpoista kuvaa, mutta tulee kyllä myöhemmin. 

Nyt piirsin kaavat huppariin, vaikka en oikeastaan huppareita käytäkään :) Löysin Eurokankaan kilolaarista kivaa fleecesisäpintaista collegea, jossa mintulla (=uusi lempivärini) pohjalla syksyn lehtiä. Se kolahti heti, ja siitä sitten hupparia leikkelemään. Hihoihin en saanut kangasta riittämään, mutta onneksi kaapista löytyi siskon ja äidin pipoihin ostettua ruskeaa joustocollegea. Se pääsi piristämään hihojen lisäksi helmaresorina. Myös resoreihin olen nyt kovin kiintynyt; sekä omissa että vauvan vaatteissa. Valmiissa hupparissa tykkään ehdottomasti eniten hupusta. Tukevan kankaan vuoksi se pysyy ns. muodossaan hyvin. Miinuspuoli paidassa on se, että fleececollege ei juuri jousta eli paita on melko tiukka. Paita pääsi jo tänään päälle, kun kävimme poitsun kanssa jumppaamassa. Takakappaleen puunrunkokin osui ihan sattumalta keskelle selkää. Hauska minusta! 

Tilasin edellisviikolla ompelupalstoilla paljon hehkutetun kantinkääntäjän, joka ompelee ja venyttää resorin paikalleen niin että itse pitää vain leikata sopivan paksuista resorisuikaletta (44mm) ja ohjata kangasta hiukan, jotta se pysyy kantin välissä. Olen testaillut kääntäjää muutaman kerran ja etsinyt sille sopivan etäisyyden paininjalasta ja kun se eilen illalla löytyi, pääsin tänään kanttailemaan bodyn reunoja ja ai että, miten ihanaa ja nopeaa homma oli heti ekalla kerralla!! Suosittelen minäkin tätä kapistusta siis kaikille, jotka vähänkin enemmän kanttailevat tekeleitään. Minä olen resoria ommellut vauvan vaatteiden reunoihin lähes päivittäin eli minulle tämä 60 euron sijoitus oli kyllä kaiken väärti. 

Paapiin Kaino-kangas yhdistettynä mustaan trikooseen pääsi tänään siis kantinkääntäjän uhriksi ja upeaa jälkeä tuli, vaikka ei se käsin kanttaaminenkaan mielestäni niin pahaa puuhaa ole. Toki nyt vältyin miljoonilta nuppineuloilta ja ns. turhalta saumuriompeleelta. Kankaat molempiin oli leikattu edellisenä iltana, mutta ompelutyön ehdin tehdä tänään kaksien päiväunien aikana. Body on Ottobren kietaisubody ja housujen kaavana kokeilin Noshin baggy-housuja (ohje oli vähän aikaa sitten Suuri Käsityölehdessä). Setistä tuli ihana, mutta on koossa 80, joten saattaa olla hihoista hieman väljä vielä. Housuissa on kääntöresorit lahkeissa ja tasku somisteena edessä. 

edestä

takaa

vauvan tarvikkeistoa

Lisäilen pikkuhiljaa kuvia myös aiemmin valmistuneista tekeleistäni, jotta pääsisin postaamaan myös reaaliaikaisia ompeluksia, kun nämä "vanhat" saan ensin tänne julkaistua.

Kun poikamme täytti puoli vuotta, alkoi soseiden maistelu. Silloin koottiin jo nimilahjaksi saatu Stokke ja siihenpä piti tietysti tehdä päälliset (kuva alla). Vinkkejä löysin netistä, mutta löytämäni kaavat eivät sopineet jostain syystä meidän Stokkeen, joten piti säveltää omat. Kelta-valkoraitaista kerniä ostin Eurokankaasta. 40cm riitti koko tuotokseen eli edulliseksi tuli. Levyvanua minulla oli ennestään. 

Kuvassa tuolin yläpuolella roikkuu nyt jo porkkanasta väriä saanut ruokalappu, jonka tein Finlaysonin muumikernistä. Kaavan piirsin valmiista ruokalapusta, mutta lisäsin omaan versiooni hihat ja tarrakiinnityksen, koska en ollut lainkaan tyytyväinen hihattomaan ja solmittavaan valmismalliin. Se oli koko ajan vauvan suussa ja nauhojen sitominen oli liian työlästä. Reunat on kantattu joustokantilla.

Muumikerninen ruokalappu ja kernipäälliset syöttötuoliin

Emman sitteri on meillä lainassa kaverilta ja halusin tehdä siihen pestävän päällisen, että voidaan sitten taas palauttaa se puhtoisena takaisin. Päälliseen käytin äitini kaapista löytynyttä retroankkapuuvillaa. Alareunaan piti tehdä vetoketju, jotta päällisen saa tosiaan poiskin.

Toisessa kuvassa on kesän alussa vauvalle tehty vuorellinen lierihattu, jossa leuan alle kiinnitettävä tarrakiinnitys (ohje pinterestistä). Hatun vieressä pojan aurinkolaseja suojaamaan tehty vanulla pehmustettu pussi, jossa nyörikiristys.

Vaunuverhon tein valmiin vaunuverhon avulla, mutta tämä on ns. kesämalli eli pelkkää puuvillaa. Sisempi puoli valkoista, jotta ketut ei liikaa häiritsisi vauvan unta :) Alareunoihin laitoin narut, jotta verhon saa sidottua kiinni. Koska verho on niin kevyt, se ei kovin hyvin pysy ylös nostettuna, mutta naruilla sitoen toki sekin onnistuu.

Metsolan pyöräcollegesta tein vauvalle 68 cm jumpsuitin viileiksi kesäpäiviksi. Jumpsuit oli ihan ensimmäisiä ompeluksia, joista selvisin tavaamalla Ottobre-lehden ohjeita. Kaavatkin onnistuin piirtämään. Innostuin myös tekemään pukuun vuorin, vaikka siihen ei ohjetta ollut. Sen vuoksi sovelsin hyvin paljon ja rumia saumoja näkyy sisäpuolella. Vaikka olin jumpsuittiin hyvin tyytyväinen, on siinä paljon sellaista pikkukorjattavaa, mitä tällä hetkellä tekisin eri tavalla. Ekoiksi teoksiksi se kuitenkin onnistui hyvin. Lisään myöhemmin kuvan isommasta jumpsuitista, minkä tein pari viikkoa sitten.

Odotusajan virkkausta, neulomista ja aloittelevaa ompelua

Aloitetaan kuvien lisäys niistä raskausajan tekeleistä. Ensin opettelin virkkaamaan, sitten neulomaan.

Omalta isoäidiltäni sain ohjeistusta isoäidin neliöiden virkkaamiseen ja niitä virkkailin pitkin viime kesää ja lopulta yhdistin ne peitoksi. Peitolle tulikin talvella käyttöä, kun vauva nukkui pihalla. 

Ohje löytyy tuolta: http://www.novita.fi/public/File/opiuutta_isoaidinnelio.pdf

Peiton vieressä on pipo ja junasukat sekä -lapaset. Juna-sukkien kaava löytyy osoitteesta: http://www.taitoep.net/palvelut/ohje-juna-sukkaan/ 

Lapaset taisin soveltaa itse, jos oikein muistan. Nämä olivat talvella käytössä, mutta vielä niin suuret, että mahtuvat varmasti tänä syksynäkin. Pipo ehkä ei. 

Ylempänä on villavaippahousut, joita käytetään sisävaipan päällä kosteussulkuna. Niitä tein toisetkin, mutta kuvaa ei ole. Nallen päällä on vastasyntyneen kuvausta varten virkkaamani pupupäähine ja pupupöksyt. Päähineen ympärys oli pojallemme liian pieni, mutta onneksi kuvaa varten toiselta puolelta ratkottu sauma ei näkynyt :) Kuvista tuli erittäin valloittavat ja ne koristavat nyt meidän seinäämme. 

Ratas-matto

Sitten innostuin virkkaamaan kuteesta. En edes muista, mistä tämä pälkähti mieleeni, mutta tein noin metrisen maton valkoisesta ja beigestä kuteesta. Opin lukemaan ohjetta ja sain kuin sainkin maton valmiiksi, vaikka lopussa kude oli enää metrin palasina ja solmuja on matossa enemmän kuin laki sallii. Loppukuteet käytin mm. tähtipannunaluseen ja koriin. 

Maton ohje:

http://www.lankava.fi/WebRoot/esito/Shops/esito/MediaGallery/OHJEET/Ratas_matto.pdf

Sitten ompeluun! En muista, mikä oli ensimmäinen tekeleeni, mutta veikkaisin pupulapasia. Samaan sarjaan kuuluu myös solmupipo, jonka kuvan voin lisäillä myöhemmin. Tumpuissa on velour-vuori ja päällä trikoo. Näinkin yksinkertaisen näköinen ompelus vaati minulta silloin pitkää pohdintaa, jotta osasin ne tehdä. 

Imetystyynyn löysin kirpputorilta, mutta halusin tehdä siihen oman päällisen. Rakastan muumeja ja tuota muumipuuvillaa olin saanut äitini kangaskätköistä. Hänellä on tallella vieläkin kankaita, joista hänen piti aikanaan ommella minulle ja siskolleni, kun olimme lapsia:) Päällinen oli helppo tehdä kun piirsi kaavan vanhasta päällisestä. 

Pikkuisen tähtihaalarin leikkelin ostetun potkupuvun mallilla. Huomaa, että koko etu(ja taka)kappale hihoineen on samaa palaa. En silloin osannut tehdä erillisiä hihoja, enkä edes ajatellut, että se on tarpeen. Vetoketjun saaminen paikoilleen oli haastavaa ja etenkin terävät yläpään reunat oli vaikea piilottaa. Ompelin reunoja peittämään erilliset kankaanpalaset. Puku kuitenkin istui poitsun päälle erittäin hyvin kaikesta huolimatta! 

Reunapehmusteen pinnasänkyyn tein jälleen netistä löytyneellä ohjeella (http://vivalahenni.blogspot.fi/2013/05/diy-pinnasangyn-reunapehmuste.html). Kuitenkin sen verran muokkasin, että tein etureunan erilliseksi palaksi, koska pinnasänky kiinnitettiin meidän sänkyyn ns. sivuvaunuksi ja siinä ei aluksi tarvittu pehmustetta. 

Tabletit tein jonain tylsänä päivänä vanhoista puuvillakankaan jämistä. Nyt tietäisin huomattavasti helpomman tavan kantata nuo reunat, mutta tulipa tehtyä vaikeimman kautta. 

Tässä nyt aloitusta, mutta kuvia löytynee lisää, kun ehdin tutkia arkistojani. 

Miten kaikki alkoi?

Oma äitini on ommellut minulle ja siskolleni vaatteita, kun olimme pieniä. Hän harrastaa muutenkin käsitöitä. Samoin isoäitini. Siskoni taas on erikoistunut puutöissä, mutta tekee myös satunnaisesti käsitöitä ja askartelee. 

Minä sen sijaan olen tehnyt käsitöitä erittäin harvoin ja ommellutkin kunnolla viimeksi yläasteella. Ompelukoneen sain lahjaksi pari vuotta sitten jouluna. Sen jälkeen innostuin hetkittäin ompelemaan mm. kestovaippoja, vaikka lapsia ei vielä ollut tulossa. Kun tulin raskaaksi vuosi sitten toukokuussa, käsityövietti iski ja kovaa. Tätä kai pesänrakennusvietiksikin kutsutaan. Ennen äidiksi tulemista olin pari kuukautta kotona, kun yritystoiminta oli helpompi lopettaa vuodenvaihteeseen. Silloin tuli ajan tappamiseksi näperrettyä vaikka mitä. Ensin aloitin neulomisella, sitten virkkaamisella ja sieltä siirryin ompeluun. Nämä kaikki taidot tosiaan piti aloittaa nollasta, mutta sain aikaan niin virkattuja converseja, junasukkia ja lapasia, pinnasängyn reunapehmustetta, vauvanpesää, mutta eniten niitä kestovaippoja. 

Loppuraskaudessa ompelukoneella istuminen alkoi olla jo vaikeaa, kun esimerkiksi langan pujottamisessa neulaan, oli vatsa edessä. Myös kankaiden ja kaavojen leikkaaminen lattialla oli työlästä. Kun vauva syntyi tämän vuoden helmikuun lopussa, ompeluvietti sen kun pahentui. Onneksemme meille suotiin erittäin tyytyväinen ja hyvin nukkuva vauva, joten ensiviikkojen hulabaloon jälkeen, aloin taas ommella. Siitä lähtien olen viettänyt kaikki vauvan päiväuniajat joko kaavoja piirrellen, kankaita leikaten tai ommellen. 

Ensin ompelin piirtämällä kaavat valmiista vaatteista, koska en osannut piirtää kaavoja lehdistä. En myöskään osannut tulkita käsityölehtien ompeluohjeita. Kaikki oli yrityksen ja erehdyksen kautta oppimista. Välillä kyselin vinkkejä äidiltäni, joka auttoi mm. ymmärtämään, että oikea ja vasen hiha pitää leikata kankaasta eri päin. Myös ensimmäinen vetoketjun ompelu (tietenkin joustavalle trikookankaalle) aiheutti sen, että potkupuvun etuosa piteni n. 15cm, kun kangas venyi liian pitkän ketjun mukana. Näistä oppineena osaan nyt mm. harsia. Pikkuhiljaa uskalsin lainata kirjastosta Ottobre-lastenkaavalehtiä. Ensin vain selailin niitä, mutta pian minut valtasi pakko opetella kaavojen piirtäminen ja ompeluohjeiden opettelu, jotta saisin vauvalleni ns. parasta päälle. Kaavojen piirtäminen ei ollutkaan niin vaikeaa. Ensimmäisiin tekeleisiini en tajunnut piirtää hakkimerkkejä, joten hihojen saaminen oikeille paikoilleen vaati tuntien pähkäilyä. Sittemmin jälleen äitini opasti, että hakkien kohdalle kannattaa leikata pienet lovet, jotta kohdistus onnistuu. Myös ompeluohjeiden lukeminen alkoi sujua, kun googlasi lähes joka termin. Aloittelijalle ohjeissa tosin ei todellakaan mainita kaikkea tarvittavaa kuten sitä, miten ne palaset kankaasta leikataan tai miten ihmeessä aputikataan, mutta jokainen asia on selvinnyt sittemmin. Nyt olen jo mielestäni aika taitava tulkitsemaan ohjeita. 

Ihan ensimmäisenä ompelin kestovaippoja ja unipusseja. Kestovaippojen teossa olen tätä nykyä kehittynyt niin, että omatekoiset ovat käytössä kaikkein parhaat. Kaavoja on ollut helppo muutella sopiviksi juuri omalle vauvalle, jotta istuvuus on täydellinen eikä vaipat falskaa. Seuraavaksi aloin ommella pipoja ja tumppuja. Sitten ne reunapehmusteet ja vauvanpesän. Sitten taisinkin siirtyä jo vauvanvaateompeluun. Ensimmäisestä jumpsuitista olin äärettömän ylpeä, vaikkakin paljon pikkuvirheitä siinä sattuikin. Olen sittemmin tehnyt paljon housuja, paitoja, bodyja, potkupukuja ja kokeillut lähes joka kerta uusia kaavoja ja malleja. 

Lähes joka ompelukerralla haastan itseni opettelemaan jonkun uuden jutun. Viimeisimpinä olen opetellut tekemään napitushalkion (se oli vaikea!) ja taskut. Olen myös ommellut itselleni 2 vaatetta: imetysmekon ja jersey-tunikan. Siskoni ihastui tunikaan niin, että toivoi joulupukilta itselleenkin sellaista. Tällainen on ollut minun tähänastinen ompeluhistoriani. Kuvia latailen tekeleistäni seuraavalla kerralla. Nyt heräsi pikkuinen puolivuotiaani aamupäikkäreiltä!