Nyt ehdin kuvata aiemmin tekemiäni vauvanvaatteita. Kuvat ovat siinä järjestyksessä, jossa olen ne tehnyt. Ihan ekassa kuvassa on ylisöpöt pupuhaaremit ja solmupipo, joissa vauva kotiutui synnytyssairaalasta. Haaremihouihin mahtui hyvin kestovaippa, mikä vastasyntyneellä on armottoman iso muuhun vartaloon verraten. Molemmat ohjeet pinterestistä. Tähtipipon tein aiemmin julkaisemani tähtihaalarin pariksi. Ne päällään pikkumies näytti ihan nukkumatilta <3
Seuraavien kesähaalareiden kankaat tilasin Karnaluksista, josta satuin lukemaan jostain ja se taisikin olla eka kerta, kun tilasin ompeluun liittyviä asioita internetistä. Nyt olen erittäin innoissani, sillä ensi viikolla lähden äitini kanssa Tallinnaan ja ainoana tarkoituksenamme on mennä KARNALUKSIIN! Ostoslista on jo pitkä ;) Tilasin siis tuota joustamatonta puuvillaa, mutta kankaat saatuani en yhtään tiennyt, mihin muuhun kuin lakanoihin niitä voisi käyttää. Sitten löysin eräästä Ottobre-lehdestä tuon haalarikaavan. Ensin tein pöllökankaasta aivan liian suuret haalarit, sitten seuraavaksi yhtä kokoa pienemmät merimieshenkiset sortsihaalarit eli jätin lahkeet ihan lyhyiksi. Kesä oli kuitenkin niin kylmä, ettei tuo päässyt kuin pari kertaa päälle. Pöllöhaalaria on pidetty kerran, koska nyt se näyttää minusta liian sekavalta.
Lyhythihaisissa bodyissa kokeilin sekä valekietaisumallia että päällekkäin menevää pääntietä. Kummassakaan ei tarvinnut neppareita pääntielle eli tykkäsin näistä. Petroolin värisen Siiri&Myyry-kankaan ostin Lapsimessujen yhteydessä olleilta käsityömessuilta. Kirahvikangas taisi olla Sampsukalta. Kietaisubodyssa tein megavirheen eli haaraneppareista osa jäi resorireunan viereen ja kiinnittyi pelkkään trikooseen. En tajunnut heti, mitä se aiheuttaisi, mutta kun viimein tätä kesämallia päästiin käyttämään Italian ja Espanjan reissulla kesäkuussa, trikoo repesi neppareiden kohdalta. Kotona purin resorikantin, irrotin nepparit ja korjasin reunan. Nyt nepparit ovat tukevammin kantin päällä. Kaikkea sitä oppiikin!
Kirahvikankaasta jäi vielä potkupukuunkin eli kirahvimallisto sai jatkoa. Tässäkin tuli iso moka. Vetoketju oli liian pitkä ja ajattelin leikkaavani loppuosan pois sitten, kun ketju oli ommeltu paikalleen. Trikoota ommellessa kuitenkin kävi niin, että kangas venyi vetoketjun mukana ja yhtäkkiä etukappale oli monella kuprulla vetoketjun matkalta. Aikani käytin pukua niin, mutta sitten se alkoi häiritä. Jälleen pääsin purkamaan. Vetoketjun irrotin, harsin sen ensin kankaaseen ja ompelin vasta sitten. Näin venyminen estyi ja puvusta tuli nätimpi.
Apinakankainen (Eurokangas) potkupuku on kokoa isompi ja sen tein ennen elokuista mökkireissua. Keltaiset resorit piristävät mukavasti. Vetoketjun ompelin vanhasta viisastuneena ensin harsien. Jokin noissa potkupuvuissa kuitenkin minua muistuttaa yöpuvusta, joten sen takia niitä ei tule käytettyä ns. julkisesti. Jos jollain on vinkkiä siihen, miten niistä saisi katu-uskottavan, niin kuulen mielelläni! Mieheni tykkää pukea vauvan näihin, sillä on kuulemma huomattavasti helpompaa, kun ei tarvitse pujotella vauvan käsiä bodyn hihoihin samalla kun vauva tyhjentää hoitopöydän laatikoita.
Tähtikangas on Turun Jättirätistä. Siellä on kankaat halvempia kuin esim. Eurokankaassa, mutta myös valikoima on hyvin rajallinen. Lastenkankaat näyttävät suoraan 90-luvun alusta karanneilta, mutta esimerkiksi tuo tähtikangas oli ihan ok. Kokeilin siihen mallia, jossa peppu-osa on erillinen pala ja päälitikattiin kiinni ilman saumurisaumoja. Tässä ei kuitenkaan kuvaa takapuolelta, sillä tyhmyyksissäni tein sen erillisen osan samasta kankaasta eli sitä ei edes huomaa. Vyötäröllä on sirkkarenkaat, joita en tukenut tarpeeksi ja kangas rikkoutui vierestä. Lisäksi malli oli tosi lyhyt ja pikkuherran nilkat vilkkuvat koko ajan.
Seuraava setti on uusimpia ja myös söpöimpiä. Kankaana "Susihukka raitasukka" Pehemiältä. Bodyn kanttaukseen käytin tuota hihojen tummanharmaata trikoota ja harmittelen nyt kuvaa katsoessani, etten käyttänyt sitä myös housujen lahkeisiin. Bodyn pääntiellä testasin olkasaumassa olevaa nepparikiinnitystä. Ohjetta ei ollut, mutta sain sen jotenkin onnistumaan.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti